Nutrauspäivä 14. Hyvin sujuu. Eilen testasin jäädyttää vaniljapirtelön illaksi, ei ainakaan umpijäähän kannata antaa mennä.. Ei oikeastaan ollut minusta mikään hyvä vaihtoehto. Yhäkin vanilja on parasta suurustettuna glucomannanilla.
Eilen oivalsin jotain. Nimittäin sen, että olen tosi lihava. Toki olen aina tiennyt olevani ylipainoinen, ja kyllä peiliin katsoessakin kironnut pömpöttävää mahaa. Mutta olen aina jotenkin ajatellut, että enhän mä NIIN iso ole, ja olen kuitenkin sopusuhtainen. Läski on jakautunut aika tasaisesti ympäri kroppaa ja vyötärö on silti näkyvillä.
Nyt kuitenkin eilen, kun yritin rasvata jalkapohjia sängyllä istuen, tajusin, että läskit oikeasti rajoittaa esimerkiksi liikeratoja. En mä vaan veny ja taivu niinkuin muut, mahamakkarat ja reisimakkarat ja kaikki tulee tielle... Joka paikassa tuntuu pehmustekerros ihon alla. 20 kiloa on oikeastaan aika helkkarin reilu ylipaino, onhan painoindeksini alunperin 32,4 eli merkittävän lihavuuden kohdalla. Mitä?!
Mä olen kuitenkin aina ollut iso. Täysi-ikäisenä olen varmaan alimmillani ollut ehkä kymmenisen kiloa ylipainoinen, en muista varmasti. Sen muistan, että noin 17-vuotiaana käväisin vain viiden kilon ylipainossa mutta söin itseni nopeasti taas palloksi. Ja minun läskini johtuvat tasan tarkkaan siitä, että syön herkkuja joka päivä. Siksi minun täytyy nyt opetella oikeasti syömään kohtuudella, pieniä annoksia, oppia elämään ilman jokapäiväistä herkuttelua...
Jokatapauksessa vaaka rakastaa minua tänään taas vähän enemmän:
Aloitus: 82,1 kg
Viikko 1: 80,7 kg
Viikko 2: 78,8 kg
Senttejä on sulanut keskimäärin noin 2 senttiä joka mittauskohdasta. Oho. Vielä en havaitse silmämääräisesti eroa, mutta kyllä se pian näkyy.
Hienosti tippii:)
ReplyDeletet. Sapfo
Tippuu siis!
ReplyDelete