No niin. Nyt olisi kolme viikkoa täynnä, tosin nimikkeellä osanutraus koska olen taas lipsunut viikonlopun aikana aika paljon. Onneksi suurimmaksi osaksi vain mansikoihin ja fetasalaattiin, mutta meni kyllä popkornia ja muuta turhaakin. No, elämä jatkuu, ja nutraus jatkuu yhä. Huomenna on vasta virallinen punnituspäivä mutta lupaavalta näyttää lipsumisista huolimatta.
Uusi ihastus oli laittaa fetasalaattiin punasipulia, olen joskus ennenkin kaupan tiskiltä ostanut sellaista missä sipulia on, mutta nyt vasta kokeilin kotona. Kivan raikas muutos. Sain pidettyä annoskoonkin ihan kohtuudessa, mikä on voitto sinänsä.
Yhäkin vaikeimmaksi koen sen, että ei vaan voi syödä koko ajan. Mulla on sellainen napostelutapa, että ihan koko ajan jotain söisi... Ja sen lopettaminen on hankalaa juuri siksi, että syömistä ei voi kokonaan lopettaa, pitäisi löytää kohtuus. Vähän kuin joku kahviin addiktoitunut ihminen joutuisi liikkumaan maailmassa, jossa ihan joka paikassa tarjotaan kahvia, kaupat on täynnä kahvia, telkkarista pauhaa kahviohjelmia ja sitten kahvia saisikin juoda vain tiettyyn aikaan ja pienen kupin. Ja ihmiset kysyvät, mennäänkö kahville. Ota nyt vähän, ei se haittaa. Kahvia, kahvia, kahvia. Tai mikä vaan muukin addiktio. Mulla se vaan on niin laaja kuin syöminen ylipäätään. En nyt ehkä jotain kaalinkerää ahmi, mutta melkein kaikkea muuta.
Ainakin yhden asian olen jo mielestäni oppinut, nimittäin juomaan vettä. Mulla on nykyään tuollainen 750ml urheiluvesipullo koko ajan käden ulottuvilla ja pidän tavoitteena tyhjentää se vähintään 3 kertaa päivän aikana. Onnistuu kyllä ihan helposti, välillä liiankin hyvin kun saa rampata vessassa. Mutta nyt sitä vasta ajattelee, että ei ole aiemmin edes juonut tarpeeksi, syönyt vain ja ehkä välillä hörpännyt limua. Juon tosin nykyäänkin vähän light-limuja, kun ne vaan on hyviä, mutta panostan veteen enemmän.
No comments:
Post a Comment