Painonnousua...

Joo. En olekaan nyt viikkoon kirjoittanut, lähinnä koska en ole nutrannut, enkä edes syönyt terveellisesti. Oli kaikkea menoa, shoppailureissua, elokuvaa, messuja, että mukamas piti ja kuului syödä muuta. Ja sitten kotonakin teki mieli ja kaupasta tarttui mukaan naksuja ja jäätelöä ja muuta. Yhä jos jotain positiivista haetaan, niin annoskoko on hiukka pienentynyt, se on oikea suunta. Ihan samalla tavalla en kyennyt itseäni täyteen ahtamaan.

Silti paino otti noususuunnan aika makeasti. No, se lähtee kyllä nopeasti alaspäinkin, kunhan jaksaa pysyä tiukkana eikä repsuile. Tuhma minä.
Aloitus: 82,1 kg
Viikko 1: 80,7 kg
Viikko 2: 78,8 kg
Viikko 3: 77,8 kg
Viikko 4: 78,9 kg

Mielessä myös kävi, että onko tämä käytös sitä alitajuista sabotointia laihdutuksen suhteen, että jos pelottaa olla hoikempi. En tiedä mitä sille voisi tehdä, kun kuitenkin aidosti haluan olla parempikuntoinen ja paremman näköinen. Ei se auta kuin jatkaa sinnikkäästi yrittämistä ja muistaa palata ruotuun heti, kun erityistilanne on ohi, eikä sitten viikon päästä... 

Punnituspäivä, iik.

Jepjep. 100 grammaa jäin tän viikon tavoitteesta, mutta ehkä saan ensi viikolla sen takaisin jos en vaikka lipsuisi niin montaa kertaa :) Iloisesti on ainakin senttejä sulanut keskiarvolla 3,5 joka puolelta, vaikkei sitä yhäkään itse näekään...
Aloitus: 82,1 kg
Viikko 1: 80,7 kg
Viikko 2: 78,8 kg
Viikko 3: 77,8 kg

Eilen maistelin Allévon tuotteita, kun kaveri niitä osti. Tehtiin yhdessä Nutrilettin kanakeitosta lätty puoliksi, iso kasa kasviksia ja Allévon suklaapirtelö puoliksi jälkkäriksi. Se suklaa oli hyvää... Voisin ehkä ostaa sitäkin. Tosin ensin sinnittelen nämä Nutrilettini loppuun, koska en halua että niitä jää kaapin pohjalle. Ne on maksettu, ne tulee syödä.

Ostin myös pari Allévon patukkaa, kun olivat tarjouksessa. Söin kummastakin puolikkaan, mutta korvasin niillä kaksi pirtelöä, joten kalorit jäivät sentään alas. Allévo High Protein Milk Chocolate bar oli kai ihan jees, melko suklainen, mutta sisällä mössö oli vähän mautonta.. Melkein kuin olisi syönyt Nutrilettin Hunger Control Milk Chocolate & Creamy Caramel -patukkaa, josta olisi poistettu se ihana karamelli. Allévo High Protein Strawberry Cheesecake & Lime Flavour oli vielä suurempi pettymys, koska odotin paljon. Mansikka oli liiankin makeaa "hilloa", muuten patukka maistui miedosti valkosuklaiselta ja limeä oli vain pienen pieni häivähdys. Kaipa sitä makeanhimoonsa vetää, mutta yhä se Nutrilettin Creamy Caramel hakkaa tämän mennen ja tullen.

Päivitinpä näitä patukoita tuonne makuarvioihinkin.

Päivä 21

No niin. Nyt olisi kolme viikkoa täynnä, tosin nimikkeellä osanutraus koska olen taas lipsunut viikonlopun aikana aika paljon. Onneksi suurimmaksi osaksi vain mansikoihin ja fetasalaattiin, mutta meni kyllä popkornia ja muuta turhaakin. No, elämä jatkuu, ja nutraus jatkuu yhä. Huomenna on vasta virallinen punnituspäivä mutta lupaavalta näyttää lipsumisista huolimatta.

Uusi ihastus oli laittaa fetasalaattiin punasipulia, olen joskus ennenkin kaupan tiskiltä ostanut sellaista missä sipulia on, mutta nyt vasta kokeilin kotona. Kivan raikas muutos. Sain pidettyä annoskoonkin ihan kohtuudessa, mikä on voitto sinänsä.

Yhäkin vaikeimmaksi koen sen, että ei vaan voi syödä koko ajan. Mulla on sellainen napostelutapa, että ihan koko ajan jotain söisi... Ja sen lopettaminen on hankalaa juuri siksi, että syömistä ei voi kokonaan lopettaa, pitäisi löytää kohtuus. Vähän kuin joku kahviin addiktoitunut ihminen joutuisi liikkumaan maailmassa, jossa ihan joka paikassa tarjotaan kahvia, kaupat on täynnä kahvia, telkkarista pauhaa kahviohjelmia ja sitten kahvia saisikin juoda vain tiettyyn aikaan ja pienen kupin. Ja ihmiset kysyvät, mennäänkö kahville. Ota nyt vähän, ei se haittaa. Kahvia, kahvia, kahvia. Tai mikä vaan muukin addiktio. Mulla se vaan on niin laaja kuin syöminen ylipäätään. En nyt ehkä jotain kaalinkerää ahmi, mutta melkein kaikkea muuta. 

Ainakin yhden asian olen jo mielestäni oppinut, nimittäin juomaan vettä. Mulla on nykyään tuollainen 750ml urheiluvesipullo koko ajan käden ulottuvilla ja pidän tavoitteena tyhjentää se vähintään 3 kertaa päivän aikana. Onnistuu kyllä ihan helposti, välillä liiankin hyvin kun saa rampata vessassa. Mutta nyt sitä vasta ajattelee, että ei ole aiemmin edes juonut tarpeeksi, syönyt vain ja ehkä välillä hörpännyt limua. Juon tosin nykyäänkin vähän light-limuja, kun ne vaan on hyviä, mutta panostan veteen enemmän.

Päivä 18

Plääh. Yritin eilen kovasti kiriä takaisin repsun aiheuttamaa painonnousua, ja vedin crosstrainerilla puoli tuntia ja lähdin kävellen kaupungille kiertelemään useammaksi tunniksi. Mutta nyt on lonkka kipeänä, eli täytyy pitää kunnolla taukoa taas liikkumisesta, ja se masentaa. Mulla on niin satunnaista se innoitus liikkua ylipäätään, niin harmittaa että juuri silloin tulee joku "vamma" tai nuha tai jokin, että täytyy lopettaa hetkeksi. Sitten kun voisi jatkaa, ei taas ole motivaatiota, eli mun kunto ei koskaan kasva.

Himo olisi taas suuri käydä ostamassa niitä Nutrilettin patukoita. Voi kun se oli hyvää! Tai muutenkin syödä mussuttaa, koska "tää menee kuitenkin pieleen niin miksi ei heti luovuttaa?" - juuri näin mun pää toimii. Osaan kyllä hyvin selitellä itselleni syitä miksi pitäisi saada herkutella. Ja siksi maha pömpöttää ja painoindeksi on yli 30.

Olen repsahtanut kolme kertaa 19 päivän aikana. Eli noin viiden päivän välein.. Kyllä tekisi mieli ottaa viikonlopuksi yksi vapaamman syömisen päivä... Mutta se tuskin kannattaa vielä, kun tosiaan päässä liikkuu ne karkit ja naksut, pitää ensin saada psyykattua mieleen ne terveellisemmät syötävät. Hukkaanhan tämä menee jos aina viikolla kituuttaa ja viikonloppuna mässäilee. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin...

Nälänhallintaan nämä ainakin ovat nyt auttaneet. Yleensä syön aina. Todennäköisesti en tunnista oikeaa nälkää juuri siksi, etten ole ehtinyt sellaista juuri kokemaan. Nyt nutratessakaan ei juuri tule nälkä, melkein kellosta pitää katsoa milloin piti seuraava pirtelö ottaa, mutta tämä on hyvää irtautumista siitä syönnin kierteestä. Ehkä sitten, kun siirryn osanutraukseen, tulee se oikea nälkäkin kolkuttelemaan, ja opin syömään kohtuudella.

Aamukahvia soijamaidolla

Nutrauspäivä 16. Repsuilua oli taas ilmassa toissapäivänä, kun menin iltaa viettämään parhaimman kaverini luo. Meillä kun on aina ollut tapana syödä itsemme palloiksi ja juoda itsemme onnellisiksi yhteisissä illanvietoissa... Mutta sain sentään vähän pidettyä kohtuutta. Vain kaksi tortillaa, ennen olisi mennyt 4-6, vain pussillinen popkornia, ennen olisi mennyt megapussi sipsejä.. Ja pelkän suklaan sijaan suklaarusinoita, on sekin kai jo hitusen parempi vaihtoehto. Mansikoita ostettiin myös, mutta ne oli mätiä... Se on harmi kun talvella (ja pitkään vielä keväälläkin) ei saa kunnon mansikkaa tuoreena. Vielä olisi paljon tsempattavaa, ei noillakaan eväillä normaalipainossa pysy jos joka viikko "juhlii" jotain, mutta suunta on oikea annoskoon ja herkkujen etsimisessä.

Eilen palasin ruotuun heti, onneksi. Maistoin myös Nutrilett Hunger Control Milk Chocolate & Creamy Caramel -patukkaa. Ei vitsi että oli hyvää! Pakko ostaa noita kaappiin seuraavaa repsahdusta varten. Ihan oikeasti, maistui karkilta ja hyvältä ja toffeelta, eikä sellaiselta jauhoiselta sinnepäin, kuten olen proteiinipatukoissa tottunut. Toisaalta tuo on aika lähellä pelkkää karkkia, patukassa on 218 kaloria, 14 grammaa proteiinia ja 23 grammaa hiilihydraattia, plus vitamiinit ja hivenaineet. Että on se tuhdimpi kuin Quick Weight Loss-tuotteet, mutta kevyempi kuin tavallinen karkki, ja proteiini on aina hyvästä... Mietin, onkohan ne muut Hunger Control patukat yhtä hyviä, jos ovat, niin ostan kyllä sitten jatkossa karkkien sijaan niitä, kun on niin monta eri makuakin.

Ai niin, ja lisätään vielä loppuun: Mahan murinat ja kurinat ovat helpottaneet, kun vaihdoin rasvattoman maidon light-soijamaitoon. Siinä on jopa vähemmän kaloreitakin.  Toisillahan nutraus ylipäätään tekee vatsaoireita, mutta itse en ole mitään erikoista huomannut, nyt maidonvaihdoksen jälkeen. Ehkä ihan ensi alkuun tuli jotain. Yksi mikä voi myös vaikuttaa on se, että useimpina päivinä syön kyllä niitä sallittuja kasviksia vähintään yhdellä ilta-aterialla, eli on sitten jotain kiinteämpääkin vatsassa... 

Läski mikä läski...

Nutrauspäivä 14. Hyvin sujuu. Eilen testasin jäädyttää vaniljapirtelön illaksi, ei ainakaan umpijäähän kannata antaa mennä.. Ei oikeastaan ollut minusta mikään hyvä vaihtoehto. Yhäkin vanilja on parasta suurustettuna glucomannanilla.

Eilen oivalsin jotain. Nimittäin sen, että olen tosi lihava. Toki olen aina tiennyt olevani ylipainoinen, ja kyllä peiliin katsoessakin kironnut pömpöttävää mahaa. Mutta olen aina jotenkin ajatellut, että enhän mä NIIN iso ole, ja olen kuitenkin sopusuhtainen. Läski on jakautunut aika tasaisesti ympäri kroppaa ja vyötärö on silti näkyvillä.

Nyt kuitenkin eilen, kun yritin rasvata jalkapohjia sängyllä istuen, tajusin, että läskit oikeasti rajoittaa esimerkiksi liikeratoja. En mä vaan veny ja taivu niinkuin muut, mahamakkarat ja reisimakkarat ja kaikki tulee tielle... Joka paikassa tuntuu pehmustekerros ihon alla. 20 kiloa on oikeastaan aika helkkarin reilu ylipaino, onhan painoindeksini alunperin 32,4 eli merkittävän lihavuuden kohdalla. Mitä?!

Mä olen kuitenkin aina ollut iso. Täysi-ikäisenä olen varmaan alimmillani ollut ehkä kymmenisen kiloa ylipainoinen, en muista varmasti. Sen muistan, että noin 17-vuotiaana käväisin vain viiden kilon ylipainossa mutta söin itseni nopeasti taas palloksi. Ja minun läskini johtuvat tasan tarkkaan siitä, että syön herkkuja joka päivä. Siksi minun täytyy nyt opetella oikeasti syömään kohtuudella, pieniä annoksia, oppia elämään ilman jokapäiväistä herkuttelua...

Jokatapauksessa vaaka rakastaa minua tänään taas vähän enemmän:
Aloitus: 82,1 kg
Viikko 1: 80,7 kg
Viikko 2: 78,8 kg

Senttejä on sulanut keskimäärin noin 2 senttiä joka mittauskohdasta. Oho. Vielä en havaitse silmämääräisesti eroa, mutta kyllä se pian näkyy.